Yksinäisyyden aika. Otan tämän sellaisena ja koetan ottaa tästä myös ilon irti. Oikeastihan arki pyörii niin että yksinäisyyttä ei ehdi kokea kun mieli vaeltaa työasioissa ja rakkaitteni asioissa. Minun yksinäisyyteni tunkee ovista ja ikkunoista sisään silloin kun on loma-aika, viikonloppu ilman lapsia, joulu, uusivuosi...hm, ehkä vielä edessä ovat pääsiäinen, vappu, juhannus. Kiirusta uuteen suhteeseen ei ole.

Oikeastaan minun ei pitänyt tätä blogiani täyttää kirjoituksilla yksinäisyydestä. Haluan täyttää tämän sillä mitä minulla on; asioilla joista iloitsen ja jotka täyttävät elämääni.

Yksi uusi ilonpisara sydäntalvessani on uuden cd-levyn löytäminen. En totisesti ole cd-levyjen ostaja, olen nykyisin aika huono musiikin kuuntelija ylipäätään.  Uuutuuteni löytyi tallinnalaisesta levykaupasta ja on oikea helmi minun aarteistossani, joka ei ole suurensuuri, se koostuu jopa  5-6:sta äänitteestä. Loput ovat kamaa jota en juuri kuuntele enkä tarvitse, mutta jota en henno poiskaan heittää. Uusi levyni on latinojazzia eikä poikkea aarteistoni linjasta mitenkään.  Uuden levyni musiikki on akustista ja nyansseja pullollaan. Sellaisesta minä pidän, se on minulle kuin viini ja suklaa.

Minä en ole mikään musiikin tuntija. En pystyisi kovassa seurassa keskustelemaan musiikista ollenkaan. Musiikin kuuntelu on minulle fiilistelyä ja tunnen vain ne artistit jotka ovat minua vahvasti koskettaneet. Se, miksi joku on minua koskettanut, on itsellenikin vähän mysteeri. Miksi Eva Cassidy kosketti noin 8 vuotta sitten?  Miksi Ella Fitzgerald jo 30 vuotta sitten? Miksi 20 vuotta sitten Sade, miksi Sting? Miksi aikoinaan Miljoonasade, miksi Hector, miksi David Bowie? Miksi kauan, kauan aikaa sitten Agit Prop, miksi hieman myöhemmin Manhattan Transfer? Miksi nykyään Johanna Iivanainen, a cappella-lauluyhtyeet ja sitten yhtäkkiä Alexander Ryback? Miksi viime vuosina yhä enemmän pelimannimusiikki?

Eilen tein jotain harvinaista. Tilasin nettikaupasta cd:n. Katsoin televisiosta ohjelman siitä, kuinka Sting teki talvilevyn, ja se näytti ja kuulosti niin hyvältä että asetuin koneelle ja klikkasin levyn itselleni.

Tuota levyä nyt sitten odottelen ja kuuntelen samalla latinojazziani. Ja luen Kjell Wästön Älä käy yöhön yksin, ja mietiskelen sitä että antaisiko se minulle enemmän jos olisin hesalainen.